Potilaan kuulumisia

Heippa vaan pitkästä aikaa! Kiireisen kesän vuoksi postaaminen on ollut pikkutauolla, enkä ole ehtinyt kertomaan edes viimeisimpiä klinikkakuulumisia. Nyt mulla onkin läjä uusia kuvia joten onpa mukava kirjotella taas!

Tosiaan toukokuussa Larpan mystisen ontumisen / epäpuhtauden vuoksi käytiin Laukaan klinikalla ja sen jälkeen otettiin hyvin rauhallisesti parin kuukauden ajan. Palatessamme takaisin normaaliin treeniin eläinlääkärin ohjeiden mukaam, oireet palasivat melkein samantien. Päätin, että nyt käydään viimeisen kerran klinikalla eikä pois lähdetä ilman selkeää diagnoosia. Niimpä useiden suositusten pohjalta varasin ajan Kangasalan klinikalle ja aika saatiin jo parin viikon päähän puhelusta.

© Suvi / http://suvin.net/

Matka täältä Itä-Suomesta trailerin kanssa on pitkä. Matkaan lähdettiin aamulla hyvissä ajoin ja noin neljän tunnin ajon jälkeen oltiin perillä. Matkan aikana ajattelin monta kertaa ääneen, että miten ihanaa Larpan kanssa matkustaminen on. Sille käy kaikki, se seisoo traikussa ihan rauhassa koko matkan ja tyyliin lastaa itse itsensä. Murunen ❤

Perillä lastattiin heppa pois traikusta ja aloitettiin tutkiminen. Hevonen tutkittiin eläinlääkärin ja satulansovittajan toimesta läpikotaisin. Molemmat satulat sovitettiin, näytin hevosen liikkumisen selästä käsin, sen jalat taivutettiin, lihaksisto kopeloitiin ja sen jälkeen tamma rauhoitettiin ja etsintä jatkui ultrauksella sekä röntgenkuvilla. Eläinlääkärit tekivät todella rutiininomaista ja huolellista työtä eikä mennyt aikaakaan kun sain kuulla tuomion.

Kuten olin alusta asti arvellutkin, löytyi vika selästä sekä SI-nivelestä. Heppa sai ihan mahtavaa hoitoa ja selkeät ohjeet jatkoon. Molemmat satulat todettiin epäsopiviksi ja seuraavalla kerralla saadaan satula-auto tsekkaamaan meille uutta penkkiä. Nyt ohjeeksi saatiin viikko pelkkää laidunlomaa ja sen jälkeen juoksuttelua seuraavaan klinikkakäyntiin asti 3-4 kertaa viikossa. Paranemisennuste on hyvä, mikäli heppa vastaa hoitoihin hyvin. Sen näkee kuitenkin vain ajan kanssa, mutta saatiinpa ainakin diagnoosi ja edes hieman toivoa tulevaisuuteen.

Tamman laidunviikko lähti sujumaan mukavan kivuttomasti ja mulle tuli pieni huili sen liikutuksen suhteen. Uskallettiin jopa lähteä Helsinkiin lomareissulle viikonlopuksi ja vietettiin tosi kiva reissu. Sunnuntaiaamun herätys oli hieman ikävämpi, kun herättiin mun puhelimen soidessa kymmenen jälkeen, kun Elina soitti. Yön aikana poni oli kehittänyt itselleen vähän lisää lomaa, nyt ihan karsinalepoa. Se oli saanut korvansa repäistyä pahannäköisesti auki ja sehän vaati eläinlääkärin tikkausta. Elina oli hoitanut kaiken mun ollessa reissussa, joten pystyin olemaan aika huoletta kun tiesin että heppa on hoidettu hyvin. Kotiin palattiin illalla potilasta hoitamaan ja vastassa oli kipeä, mutta yllättävän pirteä heppa.

Oikeanpuoleinen kuva otettu sunnuntaina illalla tikkaamisen jälkeen. Keltanen on dreeni, jota pitkin ylimääräiset nesteet pääsivät valumaan pois haavasta. 

Eli lisää saikkua ja lisää lääkkeitä. Viiden päivän antibiootti- ja kolmen päivän kipulääkekuuri alkoi seuraavana päivänä, samoin ulkoilu narun päässä pari kertaa päivässä. Näillä jatkettiin keskiviikkoon asti, jolloin ell tuli puhdistamaan haavan sekä puhdistamaan dreenin ja torstaina sain hepalle ostettua kärpäsmyssyn ja se pääsi vihdoin tarhailemaan! Oli aika onnellinen tamma päästessään ulkoilemaan muutenkin kuin vaan talutuksessa eikä sen enää tarvinnut seisoa yksin karsinassa aamusta iltaan.

Tämän hetkinen tilanne on aika hyvä! Heppa on päässyt jo laitumelle, korva ei ole kaikesta huolimatta mätinyt vaan on kestänyt hyvin kuivana ja siistinä ja tiistaina olisi tarkoitus poistattaa tikit. Tikin poiston jälkeen jännitetään, kuinka hyvin haava kestää ummessa vai lähteekö aukeamaan, mutta se olkoon sen ajan murhe jos huonosti käy. Nyt mennään näillä, nautitaan tästä hetkestä ja ollaan iloisia hyvästä parantumisesta.

Liikuttaminen on luonnollisesti vieläkin katkolla, mitä nyt Larppa liikkuu laitumella itse kaverin kanssa. Klinikan puolesta oltaisiin saatu jo reilu viikko sitten alkaa treenaamaan juoksuttaen ja jumppailemaan maasta käsin, mutta korvaa hoitaneen eläinlääkärin suosituksesta ollaan vaan pysytty kävelyliikunnassa. Hepalla tuntuu olevan virtaa, mutta onneksi kyseessä on kiltti Lara, joka ei turhia stressaa tällaisesta tilanteesta. Toivotaan, että tikinpoiston jälkeen saadaan lupa alkaa pikkuhiljaa liikuttelemaan narun päässä!

Nämä kuvat keskiviikolta, kun ell kävi toisen kerran putsaamassa haavan. Hyvältä näytti ja lupa tikkienpoistoon saatiin alkuviikolle! 

Seuraavana tulossa siis tikinpoisto tiistaina ja kahden viikon päästä uusi klinikkareissu Kangasalan klinikalle, jossa hoidetaan tuota selkää. Silloin saadaan myös uusi satula, eli toivonmukaan pääsen hepan selkään syyskuun puolen välin tienoilla ekan kerran heinäkuun jälkeen. Jos huonosti käy, eikä lääkitykset tuo toivottua tulosta, mietitään ja katsotaan tilannetta mikä olisi hepalle parhaaksi.

Me jatketaan parantelua Larpan kanssa ja treenaamista Wiivillä! Wiivin ekat "ulkopuoliset" kisat olis tulossa ensi sunnuntaina ja niitä varten ollaan treenattu jo ahkerasti. Tänään käytiin lähitallilla ratsastelemassa ja huomenna suunnataan valmennukseen Leppävirralle. Näistä lisää oman postauksen verran ensi viikon aikana!

© Suvi / http://suvin.net/

What’s gonna be left of the world if you’re not in it?

Suunnitelmat seuraavalle kahdelle viikolle; klinikkareissu, koulukisat, viimeinen lomaviikko, lomareissu poikaystäväni kanssa, autonvaihto ja kahden työpaikan sekä tallin välillä juokseminen. 

Mistäs sitä aloittaisi? Niin paljon asiaa mutta ihan liian vähän tunteja vuorokaudessa. Jos nyt aloitetaan siitä tärkeimmästä, eli Larpasta. Viime klinikkareissusta on nyt pari kuukautta ja tamman liikkuminen tuntui ensin paremmalta, mutta palatessamme normaaliin treeniin, ei mennyt viikkoakaan kun liike taas huononi. Varmaan ihan sanomattakin selvää, että harmittaa aivan älyttömästi kun kaikki kesän suunnitelmat menivät ihan pieleen. Jokatapauksessa, haluan vielä kerran käydä tutkimassa, mistä kiikastaa ja onko Laralla enää mitään tulevaisuutta vai onko kohta luopumisen aika. Seuraavaksi suuntaamme Kangasalan klinikalle, josta toivottavasti saataisiin vastaus tuohon epämääräiseen liikkumiseen. 

Larppa saa siis tällä hetkellä viettää hyvin leppoisaa elämää: maastoillaan paljon pitkiäkin reissuja, suoralla mennessä hyvillä pohjilla tamma liikkuu ihan puhtaasti ja tosi mielellään. Kentällä mennään ilman varusteita tai sitten vaan kävellään metsässä. Hengaillaan siis vaan, koitan vielä nauttia näistä hetkistä vaikka koko ajan mietinkin, että entä jos tämä onkin meidän viimeinen kesä? Hetki kerrallaan, kädet kyynärpäitä myöden ristissä että saataisiin vielä hieman lisää aikaa ♥

Laran tilanteen myötä on mun treenimotivaatio kokenut pienoisen notkahduksen. Oon kyllä aika varma, että se on ohimenevää ja tamman tilanteen selventyessä mä saan edes osan kadonneesta treeni-innosta takaisin. Sen verran oon kuitenkin innostunut, että ilmottauduin ensi sunnuntaina kisoihin! Mennään Venlan kanssa Pieksämäelle aluekoulukisoihin ainakin HeB:3. Ensi viikolla otetaan muutamat ratatreenit ja sitten hyvillä mielin skaboihin! Wiivin kanssa taas harrastellaan hyvällä mielellä, välillä vähän koulutuuppaamista, reippaita maastolenkkejä tai vaan pitkiä kävelyhetkiä. Emmi kävi yksi päivä ottaa meistä ihania kuvia, joita tässä postauksessa nyt näkyykin. Kiitti Emmi!

Mulla olis vielä yövuorot ja pari työvuoroa ensi viikolla, kun pääsen vikalle kesälomaviikolle. Loma kuitenkin tarkottaa lomaa vaan mun "oikeasta" työstä, sillä mansikanmyyntivuoroja onkin sitten ihan riittävästi sillekin viikolle. Kuitenkin aion sen verran fiilailla lomaa ja kesää, että lähdetään käymään jollain pienellä lomareissulla, jolloin ei tarvii tehdä tai ajatella töitä ollenkaan. Ja tietty klinikalla. Mitä loma olisikaan ilman edes yhtä klinikkareissua? 

Eipä sen kummempaa. Paitsi että mun uus auto, joka on ollut mulla kaksi kuukautta, on ehtinyt hajota kolme kertaa.. Autonvaihto siis taas edessä, en todella uskalla lähtee vetämään Laraa vajaan 400km päähän klinikalle autolla, joka voi jättää millon vaan tien päälle. Onneksi saan sen kuitenkin vaihdettua, oon vähän kahden vaiheilla minkä auton otan vaihdossa mutta ehkä sen vielä saan päätettyä ensi viikolla. Niin, enkä päässyt kouluunkaan kuten vähän jo arvasinkin kun hain sellaiselle alalle, jossa on hakijoita tosi paljon. Ensi vuonna sitten uudestaan!