Ravimaailmaan tutustumista Veljekset Wahlstenilla

Viime lauantai alkoi omalta osaltani harvinaisen mukavissa merkeissä aamulla klo 4:50. Luvassa oli aamutalli ja tallihommat ennen kun lähdin ajelemaan kohti Lahtea. Seittämältä pääsin starttaamaan auton nokan etelään päin ja muutamaa tuntia myöhemmin saavuin kohteeseen Veljekset Wahlstenille. Jälleen ihana ja ahkera Siiri kasasi mahtavan bloggaajajoukon kasaan ja pääsimme tutustumaan pohjoismaiden suurimpaan ravi- ja ratsastusvarusteita valmistavaan yritykseen.

Veljekset Wahlsten on tunnettu erityisesti laajasta ravivarustevalikoimastaan ja tuotteita löytyy laidasta laitaan. Lahden myymälä sijaitseekin hyvin kätevästi aivan Jokimaan raviradan tuntumassa. Tällein ratsuihmisenä oli ihan mielenkiintoista tutkia miten ratsu- ja ravipuolen varusteet eroavat toisistaan. Suitsia, suojia ja kuolaimia löytyi moneen lähtöön ja esimerkiksi ravisuitsissa näin pintatutustumisella muotoilu on paljon sirompaa kuin ratsupuolella, jossa suositaan leveitä niska- ja turpahihnoja. Wahlsten valmistaa myös itse ravisuitsia, joissa käytetään ensiluokkaista nahkaa joka on helppohoitoista ja hyvin kestävää. 

Ravisuojat taas ovat kooltaan suurempia kuin ratsujen, sekä ne vaikuttavat huomattavasti tukevimmilta. Toki suojituksen on oltava erilaista kun kyseessä on ravihevoset jotka ravaavat keskimäärin 45-50 km/h vauhdilla ympäri ravirataa versus esimerkiksi mun harrastepuksu, joka kävelee maastossa.. Joka tapauksessa ravihevosille suojitusta löytyi vaikka millä mitalla! Mm. takajalkaan on korkeita ja lyhyitä suojia, etujalkaan on erikokoisia säärisuojia, polvisuojia sekä kainalosuojia. Nuo kainalosuojat vähän yllättivät, en ollut koskaan kuullut että kainaloakin tarvitsee suojata. 

Olin jopa hieman yllättynyt, kuinka laaja valikoima ravituotteita onkaan. Tosiaankaan mulla ei ole omakohtaista kokemusta ravipuolesta, joten oli ihan silmiä avaavaa hieman kurkistaa myös hevosharrastuksen tälle puolelle! En ollut ajatellut miten paljon samoja varusteita on myös ravi- kuin ratsuhevosille, mutta vain hieman erilaisina. 

Myöskään raviohjastajat (kuten eivät ratsastajatkaan) jää ilman omaa tuoteryhmää Wahlstenilla. Ohjastajille Veljekset Wahlsten myy kypärät, ajolasit, hanskat sekä valmistaa itse laadukkaat ajopuvut juuri sellaisina kuin ne tilataan! Ajopuvut on suunniteltu toimimaan erilaisiin olosuhteisiin ja tilanteisiin huomioon ottaen ohjastajan ajoasennon fyysiset ja tekniset vaatimukset. Puvut valmistetaan käsin, joka mahdollistaa jokaiselle ohjastajalle juuri sopivan puvun. Kankaita on useita erilaisia ja ne on suunniteltu kestämään kaikki raviohjastajan haasteet, mm. kuran, sateen ja tuulen. 

Ja miksipä ei ihan tavallinen tallilainenkin voisi käyttää ajopukua talliolosuhteissa - kyseessä on kuitenkin hyvin laadukkaasti valmistetut, säänkestävät ulkopuvut. Ajopuvun tilaaminen on tehty hyvin helpoksi, ei tarvitse kuin täyttää yksi kaavake tietoineen ja kokoineen ja saat ainutlaatuisen, juuri sinulle valmistetun puvun kotiin. 

Päivä vierähti tosi nopeasti mukavassa seurassa ja pientä shoppailua tuli harrastettua myös kaiken muun ohessa.. Päivään mahtui mukaan myös mm. pieni kierros varasto- ja tuotantotiloissa, ruokintaluentoa sekä kevään uutuuksiin tutustumista. Suosittelen lukaisemaan muidenkin bloggaajien postaukset päivämme kulusta ja ohjelmasta, alla linkit kaikkien mukana olleiden blogeihin. Oli tosi kivaa jälleen viettää näin mukava lauantai ihanalla porukalla, siitä suuret kiitokset kuuluu Siirille ja Veljekset Wahlstenille! 

Aada - http://aadanhevoselamaa.blogspot.fi/

Alexandra - http://lifeasallu.blogspot.fi/ 

Anni - http://annisstyle.blogspot.fi/

Anu - http://pioneerirykmentti.blogspot.fi/

Daniela - http://goldiponi.blogspot.fi/

Emilia - http://tahtisafiiri.blogspot.fi/

Emmi - http://faniunelma.blogspot.fi/

Eveliina - http://jalustin.net/

Henrietta - http://henunelamaa.blogspot.fi/

Merika -  http://tolttiajapukkilaukkaa.blogspot.fi/

Salla - http://yli-esteiden.blogspot.fi/

Susanna - http://puoliverinenprinssi.blogspot.fi/

Kouluyksärillä

Eilen aloitettiinkin sitten virallisesti treenaaminen kohti kisakautta 2016 ja päästiin uuden valmentajan, Jonnan silmän alle. Valmennus tuli erittäin hyvään saumaan, sillä sunnuntaina mennään toiseen kouluvalmennukseen ja ensi viikon perjantaina aloitetaan kisakausi. Maneesilla ei olla käyty Laran kanssa sitten helmikuun joten en ollut asettanut kovin suuria paineita tätä valmennusta varten..

Lauralle kiitti kuvista ja videoista!

Mentiin maneesiin sopivasti noin vartti ennen valmennuksen alkua ja oltiin ehditty verkkaamaan hyvin valmennuksen alkuun. Sain tämän yksityisvalmennuksen viime syksyn kisoista palkintona, kun voitettin Leppävirran kisoissa K.N. ja nyt tuli sopiva väli ottaa yksäri tähän väliin. Koska ensi viikon perjantaina onkin tulossa vuoden ekat koulukisat, otettin treeniä niitä silmällä pitäen. Olin ajatellut meneväni seurakisoissa Leppävirralla pelkän Helpon B:n mutta Jonnan mielestä oltaisiin hyvinkin valmiita starttaamaan Helppo A.. Sovittiin, että katsotaan miten treeni sujuu ja sen mukaan mennään.

Valmennus aloitettiin ympyrällä työskentelemällä ensin käynnissä, ravissa ja vielä laukassa. Ihan perusratsastusta ja Jonna halusi nähdä Laran liikkuvan oikeasti eteen. Oon jäänyt ratsastamaan sitä ihan käsijarru päällä, jolloin sen liike jää ihan mitättömäksi eikä hevonen näytä liikkuvan kunnolla eteen. Ravissa mun pitää ratsastaa hevonen kunnolla pyöreäksi ohjan ja pohkeen väliin, varsinkin alkuun että selkä nousee kunnolla ja hevonen työskentelee oikein. Laukassa ongelmana oli se, että jäin ratsastamaan pelkästään kädellä hevosen haluamaa tahtia. Kun pistettiin vähän isompaa vaihdetta silmään ja jalkaa kiinni, alkoi laukka pyöriä heti paremmin ja Larppa joutui oikeasti töihin. 

Olin jo tässä vaiheessa tosi hämmästynyt, miten paljon vartin alkuverkasta olin saanut irti. Jonna korjaili koko ajan sekä mun istuntaa että hevosen liikkuvuutta ja Lara tuntui koko ajan vaan paremmalta ja paremmalta. Seuraavaksi tehtiin suoralla uralla vastalaukannostoja käynnistä. Näissä mun ensimmäinen virhe oli päästää hevonen vinoon, jolloin se hävisi uralta seikkailemaan keskelle kenttää ja toinen se, että noston jälkeen en tehnyt mitään. Suoruus korjaantui pelkästään ratsastamalla hevosta suoraan, jolloin (kappas vaan) heppa ei karannut mihinkään. Noston jälkeen mun piti muistaa ratsastaa kunnolla jalasta kohti ohjaa, että laukka rullaa kunnolla eikä jäädä köpöttelyvaiheelle. 

Laukka-ravisiirtymiset taas olivat ihan oma lukunsa. Mä tiedän, että Laraa pitää ratsastaa istunnasta ja pohkeesta, ei ohjasta juuri yhtään. Mä tiedän sen, mutta mä en tee niin. Miksen, sitä en tiedä... Korjattiin sitä useilla toistoilla, aina kun jäin vetämään, veti hevonen vastaan ja siirtymisestä tuli ruma ja epätasapainoinen. Kun tein siirtymisen istunnalla ohjasta vetämisen sijaan, saatiin kauniita ja tasaisia siirtymisiä, joissa hevonenkin kesti tyytyväisenä. Noinkin yksinkertainen juttu, joka pitäisi tulla ihan automaattisesti niin voi tuntua niin kovin hankalalta muistaa.

Tästä jatkettiin askeleenpidennysten pariin ja tehtiin molemmille pitkille sivuille askeleenpidennys ravissa. Näitähän ollaan harjoiteltu muistaakseni joskus viime vuonna, joten olin ehkä hieman hukassa mitä mun pitikään tehdä.. Ensimmäisen räpellysyrityksen jälkeen valmentaja huokaisi syvään ja kertoi pitkän kaavan mukaan miten se askeleenpidennys oikein tehtiinkään. Seuraava onnistui jo huomattavasti paremmin, hevonen kesti avuilla, pyöreänä ja oikeasti se venytti askelta! Wow, mun hepaltahan löytyy liikettä! :D

Loppuun työskenneltiin vielä hetki laukassa kumpaankin suuntaan ja tässä vaiheessa Larppa oli ihan intona. Otettiin laukkaa suoralla uralla ja pitkille sivuille tehtiin avotaivutukset. Oikealle saatiin oikein kivoja pätkiä ja heppa tuntui kivalta. Vasen on muutenkin vaikeampi kierros, joten siihen ei saatu aivan niin hyviä pätkiä, mutta juurikin nuo avot on tosi hyvää jumppaa parantaa sitä heikompaa puolta. Loppuravit ravailtiin pidemmällä kaulalla taivutellen kunnolla molempiin suuntiin.

Valmennuksen jälkeen oli ihan tosi hyvä fiilis! Lara oli toiminut älyttömän hyvin ja tykkäsin ihan hirveästi Jonnan opetustyylistä. Saatiin aivan uusia ulottuvuuksia omiin treeneihin ja kun kuski vaan oppii ratsastamaan, niin hyvä tulee. En koskaan ole tajunnut, miten paljon mun heppa osaakaan ja mihin se pystyy, jotenkin mä oon vaan koko vuoden vähän hissutellut enkä ole uskaltanut kokeilla mihin siitä on. Oikeasti siinä on ihan laatua ja liikettä, kun sen vaan tuo esille ja muistaa itse ratsastaa, ilmaiseksi se ei kuitenkaan anna mitään. Ja niin, ensi perjantaina sitä sitten lähdetään kokeilemaan ekaa kertaa Helppoa A:ta, mua jännittää jo nyt.. Kyseessähän on ihan vaan seurakisat ja nimenomaan niissä onkin hyvä käydä se kokeilemassa, tuleeko hommasta yhtään mitään. Katsellaan! Näillä hyvillä fiiliksillä jatketaan sunnuntain valkkuun ja odotellaan jo kisoja!