maanantai 23. kesäkuuta 2014

Lastausharjoittelua

Me palauduttiinkin eilen juhannusreissusta ja kyllä on pakko vieläkin hehkuttaa kuinka kivaa meillä oli!! Reissu meni ihan odotettua paremmin, mutta kotiin palattiinkin tosi väsyneissä merkeissä. Olin ihan poikki heti kun pääsin kotiin, mutta ei auttanut jäädä nukkumaan vaikka oma sänky kovasti houkuttelikin. Piti vaihtaa puhdasta vaatetta kassiin mukaan ja lähteä jatkamaan reissaamista.

No, meidän piti lähteä siis Kallen kanssa Suonenjoelle viettämään vähän lomaviikkoa rennommissa tunnelmissa maalle. Reissuun lähtö ei kuitenkaan onnistunut tällä kertaa, koska ei saatu ponia kyytiin. Sillon kun käytiin se hakemassa tammikuun lopussa, koitettiin saada sitä noin viitisen tuntia kyytiin, ennen kun silloisen ylläpitäjän kaveri tuli ruunan kopittamaan Kari Vepsän opeilla. Nyt ollaankin kevään ja kesän aikana muutamia kertoja harjoteltu koppiin menoa, ja aina oon sen sinne saanut. Joka kerta kuitenkin takapuomin on laittanut kiinni joku ennestään Kallelle tuttu henkilö eikä ongelmaa ole siinä niinkään ollut. Ja pitihän se arvata että juuri kun oltaisiin oltu lähdössä, ei heppa sinne halunnutkaan jäädä. 

"Mene sinä vaan keskenäs, minä en varmana lähde mihinkää...!"
Poni käveli mun perässä oikein hyvin perille asti koppiin, mutta kun otettiin äiti mukaan laittamaan takapuomia kiinni, se löi jarrut päälle eikä enää halunnut tehdä mitään yhteistyötä kopin kanssa kun joku vieras ihminen tuli lähellekään. Sain sen kuitenkin sisälle houkuteltua, mutta kun äiti oli laittamassa puomia kiinni, peruutti Kalle melkein hänen päälleen. Yritykset jäi sitten siihen, laitoin hevon vielä kerran sisään niin että peruutin sen itse pois ja tosi huonolla fiiliksellä vein ponin takaisin koppiin. Kannoin vielä kaikki kamat autosta talliin takaisin ja lähdettiin kotiin nukkumaan. 

Tänään oonkin ajatellut asiaa tosi paljon ja tein päätöksen, että tästä lähtien lastaan ponin ihan itse millä keinolla tahansa. Tänään satuttiinkin Elinan kanssa tallille samoihin aikoihin ja Elinan laitettua kärry autoonsa kiinni, mentiin heti treenailemaan koppiin menoa ruunasen kanssa. Taluttelin sen ensin leipien kanssa muutamia kertoja sisälle niin, että mentiin vaan rauhassa sisään ja hetken aikaa ihmeteltiin. Välillä kokeilin mitä poni sanoo jos lähden itse pikkuhiljaa liikkumaan taakse päin, mutta se halusi vaan koko ajan lähteä perässä kun luuli että jätän sen sinne sisälle yksinään.

Muutamia kertoja otettiin sitten taas askeleita eteenpäin ja jatkoin yrittämistä. Pian pääsinkin liikkumaan niin hyvin, että sain jätettyä narun hepan kaulalle ja pääsin hyvin liikkumaan Kallen takaosan kohdilla ilman että se lähti liikkumaan mihinkään suuntaan. Päätin sitten kokeilla miten saisin takapuomia kiinni traikun sisältä käsin, eli seisoin koko ajan hevon vieressä ja juttelin sille etten mä ole mihinkään menossa ja nappasin puomin kiinni. Ja siinä se seisoi! Takapuomi kiinni kaikessa rauhassa vaikka ei peruuttamaan päässytkään. Hitsi miten hyvä fiilis tuli kun onnistuttiin noinkin "helposti" ja Kalle sai jäädä tyytyväisenä koppiin ja huomasi etten mä mihinkään häviä. 


Kun poni olikin ihan rauhassa siinä niin kokeilin ottaa hepan pois. Tultiin rauhassa pois kopista ja käveltiin pieni lenkki ennen uutta yritystä. Toisella yrittämällä Kalle jäi taas ihan uskomattoman hienosti seisomaan paikalleen kun menin laittamaan puomia kiinni. Sitten vaan kaikki luukut kiinni ja käytiin ajamassa Elinan kanssa ihan pieni lenkki, että Kalle huomaisi ettei me olla mihinkään lähdössä vaan mennä takaisin kotiin. Lenkin jälkeen otettiin heppa taas ihan kaikessa rauhassa kopista ulos ja se pääsikin karsinaan hetkeksi syömään heiniä hurjan rankan reissun jälkeen. 

Raukka oli selvästi vähän hämillään tosta ajelusta, kun piehtaroi moneen otteeseen ja pyöri boksissaan jonkin verran. Siitä se sitten rauhoittui, kun taisi tajuta että kotonahan me ollaan ja kaikki on ihan fine edelleen.. :D Oli kyllä tosi helpotus, kun sain hepan noinkin iisisti sisälle. Huomenna me sitten jatketaan samalla kaavalla, toivottavasti menisi yhtä hyvin!

Onko (/ollut) vaikeasti lastattavia hevosia? Kuinka olette harjoitelleet lastausta ja miten olette siinä onnistuneet? Olisi tosi kiva kuulla muiden kokemuksia ja vinkkejä, miten lastaus on alkanut sujumaan!

8 kommenttia

  1. Monen koppiongelmaisen omistaneena voin sanoa, ettei siihen auta yhtään mikään muu kuin treenikerrat. Sen jälkeen kun poni on mennyt 100 kertaa ongelmitta koppiin voi sanoa, että se ei ole enää koppiongelmainen. Yhden ponin kohdalla meillä riitti tuo n. 100 kertaa -toisella meni kolme vuotta, koska tekniikkaa vaihdettiin ja muovailtiin välissä. Tärkeintähän se on, että heppa kokee koppiin menon aina mukavana asiana. Ei varmaan kannata vielä pitkään aikaan reissata mitään yli 10km reissuja, jotta huono fiilis ei palaa. Koppiongelmaisten ongelmat vaan pitkittyy jos niille tulee kopissa sellainen olo, että ''hei tää ei olekaan kivaa''. Tsemppiä treeneihin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näimpä, tuo on kyllä ihan totta ettei siihen taida olla mitään oikotietä onneen, vaan paljon toistoja ja toistoja. Nyt tehdäänkin aina ihan lyhyitä lenkkejä että saataisiin taottua ponille päähän että matkan jälkeen pääsee aina kotiin takaisin, eikä se matkustaminen oo ihan kamalaa. Kiitos Laura, sitä tarvitaan! :)

      Poista
  2. Mukavasti kirjoitit tuosta tapahtumasta. :)

    Hyvä kommentti tuo ylläoleva. Nyt vaan satasella kärsivällisyyttä tyttöseni.

    VastaaPoista
  3. Meillä oli aikoinaan isojakin ongelmia lastauksen kanssa. Lastaamiseen saattoi mennä pahimmillaan jopa kolme tuntia ja Ransu pillastua ihan täysin. Täältä löytyy videota meidän harjoittelusta toissa talvena :) En tiedä onko tuosta mitään hyötyä, mutta linkitänpä silti.

    http://pirinransu.blogspot.fi/2013/03/lastausharjoituksia-video.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sulle! Pitääkin kattoo toi linkki paremmalla ajalla, jos saataisiin vähän eri näkökulmia / vinkkejä meidän treeneihin :)

      Poista
  4. Tosin laeppin kommentin luettuani sanoisin, että jos eteneminen tehdään oikein ja määrätietoisesti, "lastausongelmaisenkin" voi saada toimivaksi hyvinkin nopeasti. Siis ihan muutamassa päivässä. Ja mielestäni pidemmät reissut ovat hevosen rauhoittuisen kannalta parempia, kuin lyhyet. Lyhyellä reissulla hevonen on vielä hermostunut, kun se otetaan ulos trailerista, kun taas pidemmillä reissuilla (siis useampi tunti) hevonen kerkeää väsähtää -> on rauhallinen ulos tullessa -> reissusta ja parempi mielikuva :)

    VastaaPoista
  5. Täällä ilmoittautuu yksi "lastausongelmallisen" omistaja!

    Ensimmäisellä kerralla meni 7h, mutta kärsivällisyydellä ja maltilla saatiin kuitenkin koppiin. Ongelmat tulivat vain sillalla, jossa ilmeisesti aikoinaan tapahtunut jotain - muuten matkustaa todella hyvin ja äänettömästi sekä rauhoittuu melkein samantien, kun on kopin sisällä. Ei auttanut kuin alkaa totuttamaan siltaan ja vain pieniä askelia otettiin kerralla (annettiin tutkailla, haistella, seisoa ja aina kun oli sekunnin edes hyvin niin käytettiin sisällä ja otettiin pois). Edelleen lastaussilta tuottaa ihmetystä, mutta vaihtoehtoja on kaksi - joko menee ensimmäisellä sisään tai jää tunniksi ihmettelemään. Kopituskertoja kuitenkin takana vasta 6, joten ollaan äärimmäisen tyytyväisiä jo tapahtuneeseen edistykseen!

    Kopitukseen vain mukaan malttia, kärsivällisyyttä ja toistoja. Se, onko kyydissä lyhyen vaiko pitkän matkan riippuu täysin yksilöstä - joillekin sopii kierros pihan ympäri, toisille kilometrien matka kyydissä. Kinaamaan ei kannata jäädä, se kyllä kostautuu takuuvarmasti ja monesti on saanut olla ikuistamassa tilannetta, kun hevoset on jäänyt lastaamatta ihmisten hermostuneisuuden/kovakätisyyden vuoksi. Tsemppiä teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon ihan samaa mieltä! Toi on niin yksilöllistä miten nopeesti mikäkin heppa pääsee eroon ongelmista / peloista kuljetusta vastaan ja mitkä keinot auttaa parhaiten minkäkin eläimen kanssa. Mutta kiitos kommentista ja tsempeistä, teille myös hyviä ja onnistuneita treenikertoja!

      Poista